Kalervo voi pitkään paremmin, kuin kukkakaupan ikkunassa olevat lajitoverinsa. Sitten tuli kylmä talvi, joka koitui Kalervon kohtaloksi. Keittiön ikkuna oli liian vetoisa, enkä tajunnut pelastaa Kalervioa ajoissa. Se kylmettyi ja kuihtui pois.
Melkein kuin kaimansa Kalervo Palsa, joka kuoli yksin kotiinsa syleillen maalauksiaan.
Voi Athos, kylmäpäinen ja usein surumielinen muskettisoturi. Hän on loistava osoitus siitä, etten ole ainakaan vielä kovinkaan taidokas hoitamaan viherkasveja. Lehdet alkoivat kuolla ja viime sunnuntaina Athos oli jo aivan murheen murtama, koska en nähtävästi ollut antanut sille tarpeeksi vettä. Kastelun jälkeen Athos ei osoittanut suuria elpymisen merkkejä, mutta olin kärsivällinen. Siirsin sen kuitenkin toimistotiloihin pois asiakkaiden arvostelevilta katseilta.
Tiistaina tein tarkastuskäynnin ja huomasin, että tämä taistelijaluonne nosti ylväästi ylimpiä lehtiään. Leikkasin raa’asti huonot lehdet pois ja vein Athoksen takaisin ystäviensä luokse, jospa tästä alkaisi nousukausi.
Ostin tänään kannukasvin. Se ei mennyt Ready Set Polen studiolle, vaan poikaystävän keittiöön. Myyjä oli hurjan innoissaan, kun sanoin haluavani ostaa kannukasvin. Kuulema melko harvat ymmärtävät kyseisen kasvin kauneutta. Minusta se on ihan huippuhieno, vaikka vähän pelkäänkin sen ryömivän uniini.
Päätimme antaa kasville nimeksi Kalervo, Kalervo Palsan mukaan. Toivottavasti saan pidettyä sen hengissä. En nimittäin pääse viikolla hoitamaan Kalervoa, joten sen täytyy tottua vain viikonloppuisin tapahtuvaan hoivaamiseen.
Voi että, tulisipa jo kesä ja kärpäset, Kalervo pääsisi saalistamaan.
En edes ehtinyt esitellä Ready Set Polella majailevia huonekasvejani, kun ne jo näyttivät kuoleman merkkejä. Kävin eilen hoitamassa kasveja ja koin melkoisen järkytyksen, kun huomasin ihmepensaan eli Porthoksen olevan täysin nuupallaan. Onneksi kunnon kastelu kuitenkin auttoi ja Porthos piristyi. Samoin ei käynyt Athokselle (banaani) ja Aramikselle (bambu), mutta niistä lisää myöhemmin.
Koiranputken näkee kaukaa, pienet kasvit jäävät usein huomaamatta. Oravanmarjaa kasvoi sen reitin varrella, jota pitkin kulki aina tauolle ja takaisin. Kun kävelin työpäivän jälkeen bussipysäkille, pidin katseen visustin tien reunassa ja yritin tunnistaa kasveja. Keräsin kivan näköiset kukat ja vein ne kotiin kuivumaan. Yritin uskotella itselleni, että muistaisin niiden nimet myös myöhemmin, mutta en tietenkään muistanut.
Mielestäni kasvissa ei ole kauneinta sen kukka, vaan lehdet. Poimulehden lehti on kiehtova, se on symmetrinen, sahalaitainen ja tassumainen. Väri katoaa, mutta muoto säilyy.
Kesällä 2010 keräsin hautausmaalta kasveja ja laitoin ne kuivumaan, vasta nyt sain innostusta oman herbaarion kasaamiseen. Kasvien tunnistaminen tosin tuottaa ongelmia, mutta eihän se ole se olennaisin asia.
Putki kuin putki, mutta koiranputki on putkista kaunein. Vuohenputkella on rumat lehdet ja sen kitkeminen on ikävää, karhunputki on pelottava ja liian iso. Koiranputkea kerätään juhannuspöytään kissankellon kanssa.
Koiranputket heinällä täytettiin
Poltettiin
Mä yskin, yskin
-PMMP
